Miten yläniskan toimintahäiriö aiheuttaa päänsärkyä?  

• Fysiatrian erikoislääkäri Markku Tunninen ( päivitetty 8.5.2005 )

Kaularangan toiminnallinen anatomia on yläniskassa ns. C 0-2 segmenttien alueella ( jossa C 0 on nimetty takaraivoluu, C 1 on ensimmäinen kaulanikama eli atlas ja C 2 on toinen kaulanikama eli axis ) täysin erilainen kuin C 3 - C 7 nikamien alueella eli keski- ja alaniskassa tai alempaa muualla rangassa.  Ensimmäisellä kaularangan nikama atlas niveltyy kahdella pienellä nivelellä kallonpohjaan eli takaraivoluuhun.  Sen enempää axiksella kuin atlaksellakaan ei ole ollenkaan stabiliteettiä luovaa nikamavälien välilevyä ja atlaksella ei ole ollenkaan nikamasolmua, vaan sen tilalla on toisen kaularangan nikaman eli axiksen dens niminen puikkomainen hammaslisäke.  Atlas niveltyy axikseen myös kahdella pienellä nivelellä.  C 0-2 segmenttien toiminnallisen synkronisen liikestabiliteettin takaavat ensisijaisesti nivelsiteet ja vain toissijaisesti em. luiset pikkunivelrakenteet sekä lihakset.  Axiksen pikkunivelten päällä kuten myös axiksen densin nivelsiteiden varassa lepää ja toimii C 0-C1 kompeksi eli käytännössä koko pää ja ensimmäinen kaulanikama.  Koska C 0-1 ja C 1-2 väleissä ei ole välilevyä tapahtuu noissa nikamaväleissä, erityisesti C 1-2 välissä, normaalitilanteissa huomattava osa kaularangan erityisesti noin 60 % kaularangan kiertoliikkeistä.  Nämä yläniskan toiminnallisen anatomian erityispiirteiden pohjalta on helppo ymmärtää kuinka suurin osa meistä kokee enemmän tai vähemmän elämänsä vaiheissa yläniskasta tulevaa rasituskipua - osa jo lapsuudesta toiminnallisina tai ehkä rakenteellisina häiriöinä ja suurin osa aikuisiässä osin luonnisten kudosten kulumaprosessien pohjilta varsinkin niskan staattisissa rasituksissa.

Usein kipu voi tulla yläniskan pikkunivelten rasituksista, joskus niiden lukkitumisista tai harvoin jopa subluksaatiosta ja usein pikkinivelten kulumamuutoksista mutta myös muista kudosvaurioista kuten erityisesti nielsiteiden huonosta toiminnasta, yliliikkuvuudesta tai repeämästä.  Vielä useammin yläniskasta tulevan päänsäryn syntyyn vaikuttavat paljon laajemmin myös alaniskan, hartian, yläselän ja erit. lavan-olan toiminnan häiriöt.  Tyypillinen yläniskan alueelta lievästä kroonistuneesta C 0-2 segmenttien (jossa C 0:ksi nimitetään kallonpohjaa ja C1 sekä C2 vastaavannimisiä nikamia) lihasten, nivelsiteiden ja pikkunivelten toimintahäiriöstä tullut kipujäykkyysoireilu ilmenee cervicogeenisena päänsärkynä (jota kutsutaan usein yleisnimityksellä "tension neck"), joka tulee usein viime kädessä yläniskan tuntohermoista sähkötys-, puutumis-, puristus- ja päänsärkyoireiluna takaraivolle, ohimolle ja otsalle.  Tuntohermot, joista päänsärkyoireilu tulee ovat selkäydinhermojen pieniä ns. dorsaaliramuksia eli taaksepäin suuntautuvia hermohaaroja, jotka hermottavat myös nikamien pikkuniveliä.  Kyse lähinnä C 2 selkäydinhermon dorsaaliramus eli nervus occipitalis major, ehkä osin C 3 selkäydinhermon dorsaaliramus ja C 2-3 selkäydinhermojen ventraaliramukset cervicaalisen plexuksen kautta ( eli nervus occipitalis minor ja nervus auricularis major).  Tästä tuleva päänsärky tuntuu lievimpänä yläniskassa takaraivon alaosassa pienenä paineen tuntuna ja/tai mahdollisesti lievänä puutumisen tunteena takaraivolla.  Oireilun voimistuessa hiukan paineenomaineni pinnallinen sähköttävä särky voimistuu takaraivosta otsaan ja mukaan tulee helposti pientä autonomisen hermoston oireilua kuten lievää pahoinvointia, ruoka ei oikein maita ja keskittymiskyky häiriintyy.  Yläniskaperäinen päänsärky tuntuu laajemmin useinmiten enemmän toisella puolella päätä ja lopulta koko päässäkin ja joskus hyvinkin intensiivisenä edeten migreenipotilailla usein aidoksi klassiseksi migreeniksikin - välillä  ko. voimakasta särkyä taas luullaan aidoksi migreeniksi.

Kliinisessä tutkimuksessa pyritään ymmärtämään yläniskasta tulevan päänsärkyoireilun kinesiologista syntymekanismia.   Uein voi olla vaikea sanoa mikä kliinisen tutkimuksen löydöksistä on syy tai seuraus mutta periaatteessa niskahartiaseudussa kaikki vaikuttaa kaikkeen - osa primaarisyistä laajoissa nskahartiaseudun vaivoissa (joissa on päänsärkyä) voi olla yläniskassa ja osa on saanut alkunsa hartian, lavan-olan ja rintakehän yläaukeaman toiminnan häiriöistä.  Kun segmentaalisen toimintahäiriön mekaniikka on jollakin todennäköisyydellä selvitetty kohdistetaan lääkehoito ja mobilisoiva tai manuaalinen hoito ja harjoitusterapia sekä th-thorax ja lapa-olka että yläniskan alueille.  Kuntoutuksessa pyritään pala palalta purkamaan pois havaittuja toiminnan häiriöitä.

Unihäiriöt eli lähinnä nukkumisen vähäisyys ovat staattisen työrasituksen ohella  tärkeimpiä etiologisia tekijöitä kaiken tule-oireilun ja uupumuksen syntymiselle.  Tällä tavalla autonomisen hermoston tasapainoa häiritsevillä stressitekijöillä on oma oireilua pahentava merkityksensä.  Näissä tilanteissa tavanomaisista biomekaanisista syistä alkanut hyvänlaatuinen päänsärky voi pitkittyä - kivusta voi tulla kroonistuessaan myös em. tuntohermotasoilla neuropaattista kipua - silloin voidaan fysioterapeuttisessa tai omaehtoisessa kuntoutumisessa edistyä usein vain neuraalikudosärsytyksiä vähentäviä ja unta parantavia lääkkeitä käyttämällä kuten amitriptylin ja gabapentin.