Tenniskyynärpää Fysiatria.net

Tenniskyynärpää

Mikä on tenniskyynärpää ja sen optimaalinen hoito? Fysiatrian erikoislääkäri Markku Tunninen, päivitetty 26.5.2006
Tenniskyynärpäävaiva tai ns. lateraalinen epicondyliitti on noin neljällä ihmisellä tuhannesta. Morris (v. 1882) ja Clado (v. 1902) yhdistivät sairauden tenniksen pelaamiseen, mistä juontaa nimitys "tenniskyynärpää". Epikondyliitin hallitseva oireilu on kyynären ulkopuolella olkaluun nivelnastan seudussa käden käytössä tuntuva kipu ja leposärky. Kyynärnivelen liikkuvuus on lähes poikkeuksetta normaali. Löydöksiä voivat olla kipualueen turvotus, käden heikentynyt puristusvoima sekä kipu kyynärseudussa silloin, kun vastustetaan ranteen tai sormien ojennusta. Kyynärnivelen röntgenlöydös on yleensä normaali. UÄ-tutkimuksessa voi löytyä epicondyliitin tulehdus. Olkaluun epikondyliitillä on taipumus parantua itsestään kuukausien tai vuoden parin kuluessa.
Olkaluun lateraalisen epikondyliitin pääasiallisin aiheuttaja on ranteen ja sormien ojentaja- sekä kiertojänteiden ylirasitus. Epikondyliitti voi seurata myös kyynärseutuun kohdistuvaa vammaa, kuten revähdystä tai iskua tai toistuvaa mikrovammaa. Rasitustulehduskipu syntyy olkaluun ulkonastan jännesäikeiden kiinnityskohta-alueille, josta tulehdusärsytys leviää olkanastan kipuherkälle luukalvolle laajemminkin. Sairastuneet ovat yleensä 30 - 40-vuotiaita. Kipu alkaa ranteen ojentajien tai kiertäjien kalvojänteen epicondyluksen kiinnityskohdan mikrorepeämistä - joskus magneettikuvissa nähdään pieni jänteen osarepeämä.
Lievissä vaivoissa kyynäralueen toistorasituksen välttäminen, tulehduskipulääkkeet ja kylmä. Koska olkaluun epikondyliitti on yläraajan rasitussairaus, on luonnollista, että onnistuneen hoidon perusedellytys on sairauden aiheuttaneen rasituksen vähentäminen, oli se sitten työstä johtuvaa tai vapaa-ajan harrastuksen aiheuttamaa.
Tenniskyynärpäätukea voi käyttää esim. työssä kaikista raskaimmissa tai kyynärtä toistorasittavimmissa töissämutta sitä ei pidä käyttää päivittäin jatkuvasti / pitkäaikaisesti, koska tuolloin imunesteen kierto ja ehkä laskimoverenkiertokin voi häiriintyä ja käsivarren lihakset uhkaavat kuihtua.
Joskus epikondyliittikivun pitkittyessä voi mm lihasjännerakenteiden kiristymisestä, epätasapainoisuudesta tulla oireiluun mukaan myös yläraajaan tulevien hermojen toiminnallistasoinen pinnetila - lateraalisen epicondyliitin kohdalla lähinnä nervus radialiksen osalta. Tuolloin kiristyneet pehmytkudokset kuten lihakset aiheuttavat suhteellista hermoratojen puristusta josta tuleva hermoärsytys lisää taas lihaskireyttä, ihotunnon herkistymistä jne. Silloin ensisijaisena hoitona on hermokudoksen ärsytystä vähentävät lääkkeet ja tarvittaessa rannetukilasta ösiin - tenniskyynärpäätuki voi silloin pahentaa oireilua.
Paikallinen kortikosteroidi-puudukeinjektio on aiheellista antaa ainakin sairauden tulehdusvaiheessa, josta tulee oikein / oikeaan paikkaan ja riittävän syvälle injisoituna useinmiten hyvä hoitotulos. Jos ensimmäinen pistos auttaa oleellisesti mutta vaiva ei tule kokonaan kuntoon pitäisi injektio uusia vielä 1-2 kertaa noin kolmen viikon välein. Oikealla injektiotekniikalla on suuri merkitys hoidon onnistumiselle ja toisaalta haittojen estämiselle. Epicondyluksen kärkeen, jota eivät peitä kuin ohut subkutis ja iho, iniisoimista tulisia välttää - se on kivuliasta ja riippuen kortikosteroidi liuoksen vahvuudesta riskinä iho ja ihonalaisen rasvakudoksen kuihtuminen. Jänteen sisänhän ei saa koskaan steroidia pistää. Injektion turvallisin paikka löytyy, kun siirrytään nivelnastan nupista noin 2 cm mediaalisesti ja hivenen distaalisesti, näin päädytään lihasten yhteisen jänteen insertioalueelle, johon injisointi annetaan melko syvälle n. 2-2,5 cm jänteiden viereen tai alle.
Aktiivista affisoituneiden lihasjänteiden/-kalvojen venyttely- ja voimaharjoitusterapiaa on käytetty myös epicondyliitin yhtenä hoitomuotona. Tarkoituksena on vahvistaa kyynärvarren lihaksia 2-3 kuukauden aikana vähitellen kasvavalla kuormituksella. Ohjelmaan voivat kuulua esimerkiksi käden isometrinen nyrkkiinpano sekä ranteen kuormitettu ekstensio, fleksio ja rotaatio. Jotta tuloksia saavutettaisiin, harjoittelua on ohjattava ja seurattava ilmeisen tarkasti, koska käytännössä siitä vaikuttaa olevan ainakin vastaanotolle tulevien potilaiden mukaan harvoin hyötyä. Mm yhden Oulun Yliopiston väitöskirjatutukimuksen asetelmissa tulos oli hyvä.
Aktiivista affisoituneiden lihasjänteiden/-kalvojen venyttely- ja voimaharjoitusterapiaa on käytetty myös epicondyliitin yhtenä hoitomuotona. Tarkoituksena on vahvistaa kyynärvarren lihaksia 2-3 kuukauden aikana vähitellen kasvavalla kuormituksella. Ohjelmaan voivat kuulua esimerkiksi käden isometrinen nyrkkiinpano sekä ranteen kuormitettu ekstensio, fleksio ja rotaatio. Jotta tuloksia saavutettaisiin, harjoittelua on ohjattava ja seurattava ilmeisen tarkasti, koska käytännössä siitä vaikuttaa olevan ainakin vastaanotolle tulevien potilaiden mukaan harvoin hyötyä. Mm yhden Oulun Yliopiston väitöskirjatutukimuksen asetelmissa tulos oli hyvä.
Fysioterapiassa kyseeseen voi tulla esim. lihasten rentoutus akupunktiolla, venytykset sekä nousujohteinen harjoitusterapia. Erityisesti jos potilaalla on laajempialaisia niskahartianseudun ja yläraajaan toimintahäiriöitä myös manipulaatiohoidot sekä neuraalikudosta mobilisoivat liiketerapiat ovat käytännössä arvokkaita.
Paikallinen hepariini-injektiolla aikaansaatu hallittu verenpurkauma - lisätulehdusreaktio, josta toivotaan lopullisen parantumisen ajatellaan jouduttuvan on yksi hoitomuoto, jota tiettävästi käyttää vain yksi lääkäri pääkaunpunkiseudulla: Tämän filosofian mukaan kudosten uusiutumisen ja korjaantumisen kannalta on tärkeää, erityisesti kroonistuneissa tapauksissa, että saadaan kyseiselle alueelle mahdollisimman voimakas verenkierto. Suonien ulkopuolelle joutuessaan ajatellaan verisolujen laukaisevan paranemisreaktion.
ESWT eli paineaaltohoito perustuu nimensä mukaisesti paineaaltoihin, jotka kohdistetaan kipeytyneeseen kohtaan. Haittana hoidon huono saatavuus-korkea hinta (eikä ole Suomessa vielä Kela-korvattava). ESWT-hoito ei ole tämän vuoksi yleensä ensimmäinen tenniskyynärpään hoitovaihtoehto mutta kun muista hoidoista ei ole apua kokeillaan sitä usein ennen kuin harkitaan leikkaushoitoa.
Operatiiviseen hoito tulee kyseeseen harvoin yli vuoden pitkittyvissä lateraalisissa epicondyliiteissä. Suomessa leikattavien osuus on ilmeisesti 1-3 %:n luokkaa pitkäaikaisesti oireilevista. Joissakin tutkimuksissa noin 60 - 70 % leikatuista potilaista on arvioitu jossain määrin hyötyvän leikkauksesta - toisaalta noin 90 % paranee itsestäänkin parissa vuodessa.
Kuten edellä ilmeni vaivan diagnostiikka on helppoa mutta hoidon ongelmana on se, ettei ole löytynyt yhtään kaikille vaikuttavaa hoitoa ja hoitofilosofiat vaihtelevat suuresti tenniskyynärpään tulehduksen hoidosta tulehduksen lisäämiseen ja nousujohteisesta harjoitusterapiasta täydelliseen kyynären lepoon.
Kroonistunut yli kaksi vuotta jatkunut tautitila on melko harvinainen. Yleensä käden kuormitukseen voidaan työssäkin vaikuttaa tavalla tai toisella, kun asiaan paneudutaan. Määräaikainen tai pysyvä työnvaihto sekä uudelleenkoulutus ovat viimeisimpiä keinoja.