Frozen
shoulder eli adhesiivinen capsuliitti
Fysiatrian erikoislääkäri Markku
Tunninen (
päivitetty 3.3.2009 )
Frozen shoulder
oireyhtymän etiologia on edelleen tuntematon mutta esim.
yleisiä tunnettuja riskitekijöitä ovat trauma, leikkaus,
diabetes, kilpirauhassairaus ja dyslipidemia.
Vastaavasti laboratoriokokeista kannattaa frozen shoulder
potilaalta tarkistaa aina gluk, lipidipaketti ja TSH,
T4V. Diabeetikoilla frozen shoulderia n. kaksi
kertaa enemmän ja parantumisajat n. kaksi kertaa
pidempiä. Kliiniset tutkimukset ovat viitanneet, että
monilla frozen shoulder potilailla löytyy viitteitä
autonomisen sympaattisen hermoston toimintahäiriöistä.
Tutkimuksissa on havaittu, että
vaikkakin frozen shoulderissa glenohumeraalisen nivelen
synoviaalinen kapseli useinmiten affisioituu tulee kuitenkin
myös suuri osa liikerajoituksista kudosmuutoksista
glenohumeraalisen nivelkapselin ulkopuolelta.
Sairaudessa voivat affisioitua esim. coracohumeraalinen
ligamentti, kiertäjäkalvosimen välikudoksen eli rotator cuff
intervallin pehmytkudokset ja m. subscapularis affisoituu
jänteeltään kiristyen ja lyhentyen vähän samaan tapaan kuin
Dupuytren contractuurassa. Näiden kontraktuurojen
kehittymisen arvioidaan johtavan klassiseen frozen shoulderin
progressiivisten kapsulaaristen mallien mukaisiin
liikerajoitusten kehittymiseen glenohumeraalinivelessä, jossa
rajoittuu ensin ulko- ja sisäkierto ja sitten abduktio ja
fleksio sekä adduktio ja viimeisenä ekstensio - jälkimmäiset
ensimmäisiä lievemmin.
Esim fysioterapeutin,
OMT-fysioterapeutin, naprapaatin, osteopaatin tai
DC-kiropraktikon terapiajakso ja harjoitusohjaus, jossa
pyritään venyttelemään em. kapsulaarisia ja rotator cuffin
jänteiden kontraktuuroja ja vahvistamaan ala-asennoissa
rotatopr cuffin lihaksistoa, voi omaehtoisen harjoitusterapian
ohella nopeuttaa kuntoutumista. Olkapään
kortikosteroidi-injektiohoidoista ei yleensä frozen
shoulderin diagnostisointi-vaiheessa ole enää merkittävää
hyötyä, mutta sairauden alkuviikkoina tai ensimmäisten 3
kk:nkin aikana voi kortiskoteroidista hyötyä, jos sitä
injisoidaan puudukkeen kanssa ainakin glenohumeraalisen
nivelen sisään, mielellään myös subacromiaalisesti sekä
tarvittaessa myös leveän m.
subscapularisjänteen/jänneinsertion viereen.
Frozen shoulderin operatiiviisia
hoitoja on aiemmin pääasiassa vältelty, koska
niillä aikaansaatiin usein oireilun
pitkittymistäkin. Viime vuosien operat. hoitojen kehittymisen
myötä on tilanne kuitenkin toisenlainen ja mm tietämys frozen
shoulderissa tapahtuvien kudosmuutosten osalta perustuu
arthrosskopian tietoihin. Nykyään voi ortopedian
erikoislääkäri harkita frozen shoulderin operatiivista
hoitoa, arthrosskopiaa, jossa katkotaan adhesiivisen
capsuliitin tulehdus-kiinnikkeitä tai joskus capsulotomiaa,
jossa kokoon kutistunut nivelkapseli avataan useista kohdista
arthrosskopiassa nivelen sisältäpäin on antanut
hyviä tuloksia mutta capsulotomian toimenpide on vaativa sekä
operoijalle että potilaalle, jonka täytyy sitoutua
intensiiviseen fysioterapeuttiseen postoperatiiviseen muutaman
viikon kuntoutukseen ja
harjoitusterapiaan.